Onnea uuden perheenjäsenen johdosta!

Pentu tuo mukanaan sekä paljon iloa että myös vastuuta. Tämän hoito-ohjeen tarkoituksena, on toimia pennun ”käyttöohjeena” ja auttaa teidät parhaalla mahdollisella tavalla yhteisen elämän alkuun.

Luovutushetkellä pentu on vähintään 14 viikon ikäinen, eläinlääkärin tarkastama, tunnistemerkitty ja rokotettu. Pennun mukana saat sen rekisterikirjan, rokotus- ja terveystodistuksen, kopiot pennun vanhempien terveystodistuksista, Suomen Kissaliiton julkaiseman Kissan omistajan oppaan sekä pentupaketin.

Tässä hoito-ohjeessa on lyhyesti käsitelty kissan pitoon liittyviä perusasioita. Jos sinulla on kysyttävää, ota yhteyttä, autan mielelläni. Tietenkin myös pennun kuulumiset koko sen eliniän ajalta ovat aina tervetulleita.

Burma

Burma on suhteellisen pienikokoinen kissarotu. Siinä on aistittavissa ripaus aasialaista hienostuneisuutta ja arvokkuutta. Luonteeltaan burma on eloisa ja leikkisä vielä vanhanakin. Se on myös oppivainen ja älykäs sekä alati kiinnostunut uusista asioista. Burma tarvitsee perheeltään todella paljon aikaa ja seuranpitoa. Yksinäinen burma pitkästyy helposti, joten lajitoverin seura on sille melkeinpä välttämättömyys.

Rakenteeltaan burma on keskikokoinen elegantti kissa, sen välkkyvän turkin alta näkyvät hyvin kehittyneet vahvat lihakset ja se on painavampi kuin ulkoisen olemuksen perusteella voisi luulla. Sen rinta on vahva ja pyöreä, raajat ohuet ja tassut soikeat. Häntä on keskipitkä ja suora, tyvestä tukevahko kaveten tasaisesti pyöristyneeseen hännänpäähän. Burman päälle on ominaista lyhyt kuono, joka pehmeälinjaisesti yhtyy leveisiin poskiin. Päälaki on leveähkö ja sen tulisi olla kauniin kupolimaisen pyöreä. Nenän ja otsan taitteessa tulisi olla selvä painauma (break). Leuka on voimakas niin profiilissa kuin edestäkin päin. Keskikokoiset korvat ovat tyvestä avoimet ja kärjistä hieman pyöristyneet. Ne sijaitsevat etäällä toisistaan ulkolinjan jatkaessa kasvojen yläosan ääriviivaa. Profiilista katsottuna korvat ovat kevyesti eteenpäin taittuneet. Yksi vaikuttavimmista tekijöissä burmassa ovat sen loistavat ja erityisen eloisat silmät, joiden tulisi olla suuret ja etäälle sijoittuneet. Silmien ylälinja on suora ja hieman itämaisen vino suhteessa nenän varteen alalinjan ollessa pyöristynyt. Väreissä hyväksytään kaikki keltaisen vivahteet, kullankeltaisen ollessa arvostetuin.

Burman turkki on kiiltävä, silkinhieno, vartalonmyötäinen ja erittäin lyhyt. Kaikissa väreissä vartalon alapuolen väri on vaaleampi kuin selässä ja jaloissa. Syntyessään burmapentu on tavallisesti hyvin vaalea, väri tummuu asteittain kunnes burma saavuttaa täyden värinsä noin 9 – 24 kuukauden ikäisenä. Missään värissä ei sallita raitoja tai kuvioita. FIFé:n hyväksymät värit ovat: ruskea, sininen, suklaa, lila, punainen, creme sekä näiden kilpikonnavärivariaatiot.

Uusi koti

Uuteen kotiin saapuessaan pentu on todennäköisesti hieman arka ja peloissaan, mikä on täysin normaalia käytöstä. Vähitellen pentu rohkaistuu ja ryhtyy tutustumaan uuteen kotiinsa. Tehtävänäsi on varmistaa, ettei pentu joudu vaarallisiin paikkoihin, kuten korkealle parvekkeelle, pyykkiä täynnä olevaan pesukoneeseen tai palavien kynttilöiden läheisyyteen. Pidä myös vaaralliset esineet, kuten terävät työkalut, sähköjohdot, muovipussit ja puhdistusaineet, poissa pennun ulottuvilta.

Jos sinulla on ennestään muita lemmikkieläimiä, on uusi pentu esiteltävä niille varovasti, sillä eläinten totuttaminen toisiinsa vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Anna vanhan kissan haistella pentua kaikessa rauhassa, mahdollista sähinää ei tarvitse säikähtää ja vältä muutenkin tarpeetonta tilanteeseen puuttumista. Erota kissat toisistaan vain, jos vanha kissa käy pennun kimppuun. Jos vanha lemmikkisi on aikuinen koira, tutustuta lemmikit toisiinsa valvotuissa olosuhteissa. Koira voi innostumisellaan säikäyttää tai jopa vahingoittaa pentua. Parin viikon valvotun yhdessäolon jälkeen lemmikit oppivat hyväksymään toisensa ja käyttäytymään keskenään.

Käsitteleminen ja opettaminen

Pentua on käsitelty päivittäin sen syntymästä saakka, joten se on tottunut kynsien leikkaamiseen, korvien ja hampaiden tutkimiseen, harjaamiseen, pesemiseen jne. Runsaalla käsittelyllä olen halunnut opettaa pennulle, että omistaja saa ja voi tehdä hoitotoimenpiteitä. On siis äärimmäisen tärkeää, että jatkat pennun päivittäistä käsittelyä, sillä tämä helpottaa myöhemmin mm. eläinlääkärissä käyntiä. Samalla opit tuntemaan kissasi paremmin ja havaitset nopeammin myös mahdolliset sairauden oireet.

Kissa on itsenäinen ja itsepäinen eläin, joka tekee mitä sitä huvittaa. Kissaa ei voi, eikä saa kouluttaa kuten koiraa. Jos pentu tekee jotain, mitä se ei nyt eikä koskaan saa tehdä, on ainoa tehokas rankaisukeino tiukkaan sävyyn sanottu ”EI”. Kun kiellät kissaa, ole johdonmukainen; se mikä on kiellettyä tänään, on sitä myös huomenna, ylihuomenna ja viikon päästä.

Kissat rakastavat kiipeilyä ja ne majailevat mielellään korkealla, tämä on osa niiden luontaista käyttäytymistä eikä sitä voi karsia pois opettamalla. Kiipeilytelineet, erilaiset tasot ja hyllyt ovat siis mieluisia, kissasta on myös hauskaa istua ikkunan edessä ja katsella ulkomaailman tapahtumia. Säästyt monelta harmilta kun järjestät näihin paikkoihin kissalle oman tilan.

Pentu on jo oppinut käyttämään hiekkalaatikkoa, mutta ei pidä säikähtää jos taito unohtuu hetkeksi uudessa kodissa. Jos pentu kävelee levottomasti ympäri huonetta ja naukuu, sillä saattaa olla hätä, eikä se tiedä mistä hiekkalaatikko löytyy. Nosta pentu laatikkoon ja kehu onnistuneesta suorituksesta. Pentu tajuaa nopeasti, mistä on kyse ja unohtunut taito palautuu mieleen. Pentu saattaa myös vierastaa uuden hiekkalaatikon tai hiekan tuoksua. Ensimmäisten viikkojen ajan suosittelen käyttämään ns. mikrohiekkaa. Kissanhiekkaa ei tarvitse vaihtaa joka päivä, riittää kun märät kohdat ja ulosteet poistetaan lapiolla. Hiekkalaatikko pestään kerran viikossa laimennetulla hypokloriitilla ja samalla vaihdetaan hiekat.

Ruokinta

Kaikista lemmikeistä kissalla voisi väittää olevan epätavallisimmat ja vaikeimmin täytettävät ravitsemusvaatimukset. Luonnon kissaeläinten ravitsemus koostuu riistasta, jossa on kosteutta eli vettä lähes 70 %, valkuaisaineita eli proteiinia 14 %, rasvaa 10 %, hiilihydraatteja 1-2 % ja kuituja alle 1 %. Myös lemmikkikissan ravinnon tulee koostua näistä samoista elementeistä, jos ravitsemus ei tyydytä kissan tarpeita, on seurauksena vakavia puutostiloja ja ravitsemuksellisia sairauksia.

Kissan ruokahetket

Syötä kissaa aina samaan aikaan päivästä ja samassa paikassa! Suuri osa kissoista syö mielellään usein, pieniä määriä kerrallaan ja mieluiten illalla. Kissat ovat myös erittäin tarkkoja ruuastaan, ne haluavat syödä tuoretta ruokaa puhtaasta astiasta. Väärältä lemahtava tai jääkaappikylmä ruoka jää syömättä. Ruokamyrkytysbakteerit lisääntyvät erittäin tehokkaasti huoneenlämmössä, joten säilykeruokia tai raakaa lihaa ei voi seisottaa pitkiä aikoja kupissa, kuivaruokaa voi seisottaa riskittä. Ruokakupiksi käy parhaiten keraaminen tai teräksinen kuppi, muovisia ruoka-asioita en suosittele, koska ne naarmuuntuvat helposti ja niitä on vaikea pitää puhtaana.

Pentu tarvitsee useita aterioita päivässä

Pentu on riippuvainen emon maidosta noin 4 viikon ikäiseksi. Sen jälkeen pennun on saatava muuta ruokaa kasvutarpeensa tyydyttämiseksi. Tämä vaihe on erityisen vaativa ja puutteita pääsee helposti syntymään. Pentujen pitää antaa syödä vapaasti (4-5 ateriaa päivässä) vierotukseen asti. Tämän jälkeen päivittäisten aterioiden määrää vähennetään asteittain, siten että 6 kk:n iän jälkeen tarjotaan 1-2 ateriaa päivässä. Kissan ollessa noin vuoden ikäinen siirrytään aikuisten kissojen ravintoon ja ruokailutapoihin.

Koti- vai valmisruokaa?

Kissa ei pärjää talousjätteillä, vaan sille on tarjottava sille sopivaa ravintoa. Kissalle sopivaa tuoreruokaa on porsaan tai naudan liha suikaleina tai jauhettuna, porsaan munuaiset ja sydän paloiteltuna ja naudan maksa. Kypsentäminen tuhoaa ravintoaineita, joten tuoreruoka on syytä tarjota raakana. Kana tarjotaan kuitenkin kypsennettynä ja luuttomana. Silakkaa ja pakastekalaa voi antaa raakana, mutta järvikala on aina kypsennettävä.

Kotiruokaa syötettäessä vitamiinien, hivenaineiden ja muiden ravinteiden oikeiden määrien laskeminen jokapäiväisiin annoksiin on hankalaa. Kissa saattaa saada jotakin ainetta joko liikaa tai liian vähän, tämä taas voi johtaa vakaviinkin sairauksiin mm. sydämessä, luustossa, maksassa ja munuaisissa. Jos aikomuksenasi on ruokkia kissaa pelkällä kotiruualla, suosittelen kirjojen ”Miun maun mukaan. Ruokakirja kissanystävälle” (Mariitta Hämäläinen ja Tetta Kannel) ja ”Mirjamin kissanhoidon opas” (Mirjam Numminen) lukemista. Niissä on kerrottu kissan ravitsemustarpeista ja ruoka-aineista sekä annetaan ruokareseptejä.

Helpoin ratkaisu kissan ruokintaan on korkealaatuinen teollinen kissanruoka. Niihin on laskettu ravinteet, vitamiinit ja hivenaineet oikeissa suhteissa. Laadukkaita teollisia kissanruokia voi ostaa lemmikkieläinliikkeistä ja eläinlääkäriasemilta. Suositeltavia kuiva- ja säilykeruokia ovat eläinkaupoissa myytävät Hill’s ja Bozita Feline.

Kun valitset teollisesti valmistettua kissanruokaa, muista että tuotteiden tuoteselosteet ovat samanlaisia kuin ihmisille tarkoitettujen ruokien tuoteselosteet. Valmistusaineet luetellaan painon mukaan alenevassa järjestyksessä. Koska kissat ovat luonnostaan lihansyöjiä, parhaissa ruoissa valkuaisaineen eli lihan tai kalan lähde on mainittu ensin. Kiinnitä huomiota myös vitamiinien (A, B, D ja E) ja hivenaineiden (kalsium, fosfori, natrium, kalium ja magnesium) määrään.

Lisäravinteet ja vitamiinit

Korkealaatuisiin valmisruokiin on ravinteet, vitamiinit ja hivenaineet laskettu oikeissa suhteissa. Kissa saa tarvitsemansa aineet eikä kärsi puutostiloista muttei myöskään liikasaannista. Silloin tällöin, esimerkiksi karvanlähtöaikana on kuitenkin hyvä antaa kuuriluontoisesti vitamiineja ja hivenaineita. Vitamiini- ja hivenainevalmisteita annettaessa on noudatettava pakkausten annostusohjeita.

Juotavaksi raikasta vettä

Kissalla on aina oltava tarjolla raikasta vettä. Vesiastiaksi soveltuu riittävän iso ja painava lasikulho. Vesiastia pestään ja vesi vaihdetaan päivittäin. Kirkas lasikippo piripintaan täytettynä houkuttelee kissaa juomaan riittävästi. Vesiastioita olisi hyvä olla muuallakin kuin ruokakipon vieressä.

Omilla kissoillani on jatkuvasti tarjolla Hill’s kuivaruokaa ja illalla kissat saavat säilykeruokaa. Silloin tällöin annan kissoille herkkupaloja, kuten kinkkua tai katkarapuja. Pennut ovat syöneet vapaasti 4–5 ateriaa päivässä. Aterioilla olen tarjonnut pennuille tarkoitettuja säilykeruokia.

Kissan hoito

Jotta kissa pysyisi terveenä ja hyväkuntoisena, tarvitsee se oikeanlaisen ruokinnan lisäksi muutakin huolenpitoa.

Turkki

Burman turkki on kiiltävä, silkinhieno, vartalonmyötäinen ja erittäin lyhyt. Tämän vuoksi turkin hoito on hyvin yksinkertaista, säännöllinen kampaaminen tai harjaaminen riittää, jos turkki on likaantunut, sen voi pestä miedolla kissan shampoolla. Turkki kuivataan paksulla pyyhkeellä ja annetaan kissan huolehtia lopusta. Kun turkki on pintakuiva, sen voi kammata tiheäpiikkisellä kammalla tai harjata luonnonharjasharjalla.

Kissa puhdistaa turkkiaan usein, joten sille voi tulla karvapalloja, joka on vähitellen vatsaan kertynyttä irtokarvaa. Yleensä karvapallo poistuu suoliston kautta tai kissa oksentaa sen. Kissoilla on tapana syödä ruohoa ennen kuin ne oksentavat karvapallon. Ruoho käynnistää oksennusrefleksin, jolloin karvapallo tulee ylös. Useimmissa lemmikkitarvikeliikkeissä myydään kissanruohoa ruukuissa. Kissalle kannattaa ostaa kissanruohoa ja asettaa astia paikkaan, jossa kissa usein käy.

Silmät ja korvat

Kissalla voi silloin tällöin esiintyä silmävuotoa tai kuivunutta rähmää silmäkulmassa. Silmät puhdistetaan tarvittaessa pyyhkimällä silmäkulmaa ja tahriintunutta silmänalustaa esim. keitettyyn, jäähdytettyyn veteen kostutetulla vanutupolla. Apteekeista ja lemmikkieläinkaupoissa on saatavana erityisiä koirille ja kissoille tarkoitettuja silmänpuhdistusnesteitä. Jos kyynelvuoto on runsasta tai rähmää näyttää olevan paljon ja se on väriltään kellertävää tai limaista, ota yhteys eläinlääkäriin.

Kissan korvat tarkastetaan viikoittain ja ulkokorvaan mahdollisesti kerääntynyt vaikku poistetaan varovasti pumpulipuikoilla. Kissoille myytäviä korvavesiä voi tarvittaessa käyttää puhdistukseen. Jos huomaat, että kissan ravistelee jatkuvasti päätään, raapii korviaan tai sen korvissa on runsaasti kuivaa, kahvinpurua muistuttavaa eritettä, voi vaivan syynä olla korvapunkkitartunta. Eläinlääkärin diagnosoi vaivan korvan eritenäytteestä, lääkkeeksi riittävät yleensä korvatipat.

Kynnet ja hampaat

Kynnenkärjet lyhennetään säännöllisesti kissoille erityisesti suunnitelluilla kynsisaksilla. Kissa vaihtaa pysyvät hampaat noin 4-6 kuukauden ikäisenä. Hampaiden vaihtuessa on hyvä seurata maitohampaiden irtoamista pysyvien hampaiden tieltä, yleensä hampaat irtoavat itsestään, mutta joskus tiukasti leukaluuhun kiilautunut maitohammas saattaa tarvita eläinlääkärin apua irrotakseen. Hammaskiveä voi kehittyä nuorellekin kissalle, se näkyy ruskeana tai kellertävänvihreänä muodostumana hampaiden pinnassa. Hammaskiveen liittyy usein pahanhajuinen hengitys ja ikenet saattavat olla tulehtuneet. Hammaskiven muodostumista voi ehkäistä ravinnolla (sitkeät lihanpalat ja kuivaruoka) ja harjaamalla kissan hampaita.

Sairauden oireet ja eläinlääkäri

Kun vietät päivittäin aikaa pennun kanssa, opit tuntemaan sen normaalin persoonallisuuden, käytöksen, ruokailutavat sekä virtsaamis- ja ulostustottumukset. Jos muutoksia esiintyy, ne ovat usein merkki siitä, että kissalla on jokin vaiva. Kaikissa kissan terveysongelmissa ota heti yhteyttä eläinlääkäriin.

Sairauden oire voi olla mikä tahansa seuraavista: lisääntynyt juominen, äkillinen painon lasku tai nousu, muutokset ihon värissä tai kunnossa, ripuli, hengitysvaikeudet, virtsaamisvaikeudet tai verinen virtsa, kiilloton tai epätasainen turkki, kuume (kissan normaalilämpö on 39 °C), ruokahaluttomuus, väsymys tai outo käytös, punoittavat tai vuotavat silmät, nenän tukkoisuus, oksentelu.

Ripuli

Muutokset elinympäristössä ja ruokavaliossa saattavat aiheuttaa ripulia. Attapekt, Inupekt Forte tai Canikur-rakeet kissalle ovat hyviä reseptivapaita lääkkeitä ripuliin. Lääke annetaan pakkauksen ohjeen mukaisesti. Normaaliin ruokintaan palataan hoidon jälkeen antamalla kissalle aluksi helposti sulavaa ruokaa, kuten pakastekala, joka ei ärsytä ruuansulatuskanavaa. Jos kissan tila ei parane viimeistään kahden päivän kuluttua tai jos se äkillisesti huononee, ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Oksentelu

Kissoilla oksentelu on suhteellisen yleistä, sillä kissahan puhdistaa ruuansulatuskanavaa oksentamalla, ks. turkki. Varsinaista oksentelua on kahta tyyppiä; todellinen oksentelu, jossa mahan lihakset ja pallea tyhjentävät koko mahalaukun sisällön ja pulauttaminen (passiivinen reaktio), jonka tarkoituksena on ainoastaan palauttaa äskettäin syöty ruoka, tämä on usein seurausta liian nopeasta syömisestä. Jos oksentelu on pitkittynyttä, säännöllistä tai oksennus sisältää verta, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.

Rokotukset ja matohäätö

Pentu on rokotettu kissaruttoa ja kahta eri kissanuhaa vastaan. Tarkemmat tiedot pennun saamista rokotteista löydät sen rokotustodistuksesta. Kissarutto ja -nuha ovat helposti tarttuvia tauteja, vaikka kissa ei koskaan tapaisi muita kissoja ja eläisi sisäkissana, on tartuntavaara silti olemassa. Rokotukset on uusittava rokotusohjelman mukaisesti (1-3 vuoden välein) koko kissan eliniän ajan. Näyttelykissojen rokotussäännöt vaihtuvat niin usein, että ajantasaiset säännöt kannattaa varmistaa omasta yhdistyksestä.

Kissojen sisäloisista yleisimmät ovat suolikaiset ja heisimadot. Suolikaisia kissa voi saada mm. ympäristöstään, heisi- eli lapamatoja taas keittämättömistä järvikaloista. Matolääkityksen tarve varmistetaan vuosittain ulostenäytteen avulla. Apteekeista ja eläinlääkäreiltä saa sopivia matolääkkeitä, pakkauksen ohjeita tulee noudattaa huolellisesti.

Kastraatio ja sterilisaatio

Sukukypsä uros on levoton ja äänekäs, lisäksi pistävänhajuiset “rakkauskirjeet” saattavat turmella huonekaluja tai tapetteja. Sukukypsyyden uroskissat saavuttavat yleensä kuuden kuukauden ja yhden vuoden iän välillä, tämä on myös paras aika kastraatiolle. Toimenpide on hyvin yksinkertainen ja siinä poistetaan kivekset. Seuraavana päivänä kissa on täysin normaali.

Naaras saa ensimmäisen kiiman viiden kuukauden ja yhden vuoden iän välillä. Kiima kestää muutamasta päivästä viikkoon ja voi toistua jopa kahden viikon välein. Kiima-aikaan naaras on letoton ja hyvin äänekäs. Kiiman esto on mahdollista eläinlääkärin määräämillä pillereillä, mutta pitkäaikaisessa käytössä ne saattavat aiheuttaa sivuvaikutuksia kuten lihomista ja kohtutulehduksia. Paras aika naaraskissan sterilisaatioon on ensimmäinen kiiman aikoihin. Leikkauksesta toipuminen kestää muutamia päiviä.

Perinnöllisiä vikoja ja sairauksia

Jalostuksen perimmäisenä tarkoituksena on tuottaa terveitä, rodunomaisia ja hyväluonteisia yksilöitä. Koska yksilöt eivät koskaan ole täydellistä, törmätään jalostustyössä väistämättä perinnöllisiin vikoihin. Osa niistä on esteettisiä vikoja, joilla ei ole vaikutusta kissan terveyteen, osalla taas on terveyttä huonontava vaikutus. Kasvatustyön tavoitteena on, että valikoivan jalostuksen kautta perinnölliset viat karsiutuisivat vähitellen vähemmäksi.

Enemmistö perinnöllisistä häiriöistä aiheutuu resessiivisistä geeneistä. Vika ilmenee vain jos eläin on perinyt virhegeenin molemmilta vanhemmiltaan. Jos eläin on perityn geenin vain toiselta vanhemmaltaan, on se virhegeenin kantaja, vaikka vaikuttaa itse normaalilta. On olemassa menetelmiä, joiden avulla virhegeenin kantajat voidaan tunnistaa ja poistaa siitoksesta. Valitettavasti näitä menetelmiä voidaan soveltaa vain yksittäisiin geeneihin (vikoihin). Tavallisesti on tyydyttävä laskemaan vahingollisten perintötekijöiden osuus sellaiselle tasolle, että vain harvat yksilöt (1-2 % koko kannasta) saavat virhegeenin kaksinkertaisena.

Lisätietoja burmien perinnöllisistä sairauksista ja niiden merkityksestä niin yksilön kuin koko rodun kannalta löytyy Burmien kasvatuksen tavoiteohjelmasta.

Näyttely ja kasvatustoiminta

Kissanäyttelyihin voivat osallistua kaikkien Suomen Kissaliiton alaisten rotukissayhdistysten jäsenet kissoineen. Tietoa Suomessa järjestettävistä näyttelyistä löydät Suomen Kissaliiton kotisivuilta tai Kissa-lehdestä. Kissaliiton kissanomistajan oppaassa on tarkemmin selostettu näyttelytoimintaa.

Kasvatustoimintaa suunniteltaessa on hyvä muistaa, että erilaisten paperiasioiden tultua kuntoon on syytä arvioida myös siitokseen suunniteltua kissaa. Kissalla saattaa olla jokin virhe tai ominaisuus, joka estää tai huonontaa sen mahdollisuuksia siitoskäytössä. Jos olet ruvennut miettimään pennun näyttelyttämistä tai sillä kasvattamista (siitoskäyttöä), toivon sinun ottavan minuun yhteyttä.